Kesälomani loppui juuri ja ehdin sen aikana pohdiskella elämää. Millaista elämää haluaa elää nyt, seuraavana vuotena, entä loppuelämäni?

Uusi vuosi alkaa mielestäni syksyllä ja kutsun tulevaa (työ)vuottani hyvinvoinnin kaudeksi. Tätä ei varmasti saisi sanoa ääneen, mutta uralla eteneminen ja tehokkuus eivät juuri nyt kiinnosta. Tänä vuonna aion tehokkuuden ja tuotteliaisuuden sijaan keskittyä tavoittelemaan tasapainoista ja onnellista elämää.

Uskon nimittäin, että hyvinvoiva työntekijä on pitkällä tähtäimellä paras työntekijä. Jos uhraa koko elämänsä työlle muuttuu vihaiseksi ja alkaa väistämättä inhoamaan sitä, mitä tekee (paitsi ehkä jos työsi on erityisen kivaa, hierot vaikka koiria koko päivän). Teoriani toimii jo – heti kun lopetin hampaat irvessä työskentelemisen, alkoi tapahtua kivoja juttuja työrintamalla.

Vietin melkein koko kesän mökillä, elin yksinkertaista elämää ja tein listan asioista, jotka yritän muistaa töihin palattuani. Tässä tämän syksyn kolme hyvinvointi-teesiäni:

MUISTA: OLET VAIN PIENI OSA UNIVERSUMIA

Etsin kesälomalla elämän tarkoitusta ja luin eri ajattelijoiden teorioista siitä, miten tulla onnelliseksi (vahva suositus Tommi Melenderin Onnellisuudesta-kirjalle!).

Albert Camus sanoi esimerkiksi joskus hienosti, että elämän tarkoitus on taistella sitä vastaan, ettei tässä elämässä oikeasti ole mitään pointtia. Pitää yrittää olla onnellinen ja pyrkiä tekemään kanssaihmiset onnellisemmiksi. Myös rakastamani melankolisen musiikin kuningatar Lana del Rey sanoi äsken britti-Ellen haastattelussa, että onnellisuus on the ultimate life goal. True that!

Juuri nyt minua kiinnostaa, mitä vanhat jooga-guru-ukkelit ja zen-buddhistit sanovat siitä, miten meidän pitäisi elää. Aloitin astangajoogan viime syksynä puhtaasti treenimielessä (käyn Katja Kokon astangajoogakurssilla, suosittelen!), mutta kuinkas sitten kävikään? Minut alistettiin joogafilosofialle ja nyt huomaan puhuvani kavereilleni siitä, miten olemme yhtä universumin kanssa. En enää ajattele joogaa vain liikuntana vaan siitä on tullut tapa rauhoittaa mieltä.

Esimerkki: rikoin iPhoneni kesällä ja masennuin hetkellisesti, koska uusi luuri on niin hemmetin kallis. Vellottuani hetken itsesäälissä menin kalliolle joogaamaan, jonka jälkeen muistin olevani vain pikkiriikkinen osa universumia, ja eläväni tällä maapallolla vain hetkisen, eikä sitä hetkeä kannata hukata murehtimiseen.

Onnellisuus on the ultimate life goal.

Idän filosofioista lisää ehkä joskus sitten, kun tiedän enemmän, mutta tähän mennessä olen sisäistänyt sen ajatuksen, että kaikki maan päällä elävä on vain samaa energiaa, eli olemme samanarvoisia. Universumin mittakaavassa olet yhtä tärkeä kuin naapurin kissa tai pellolla kasvava rikkaruoho ja siksi on typerää kulkea läpi elämän tuijottaen omaa napaansa ja murehtien itselleen tapahtuvia asioita. Eli ajatella, että on jotenkin erityinen.

Jonkun mielestä ajatus siitä, ettei ole erityinen on ehkä surullinen – minun mielestäni se on vapauttava. Se muistuttaa minua siitä, että  kaikki maalliseen omaisuuteen ja statukseen liittyvä stressi on täysin turhaa. Nämä ovat ihmisten keksimiä asioita, eikä sitä kissaa ainakaan kiinnosta, kuinka menestynyt minusta tulee. (Ja joo, tässä ihmisen keksimässä systeemissä on pakko elää, enkä ole niin utopistinen, että muuttaisin metsään ja eläisin omavaraisesti yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta ajatus siitä, että tämä kaikki vouhotus on loppujen lopuksi ihan samantekevää – jos vaikka rikkaruoholta kysytään – rauhoittaa.)

LIVING THE SIMPLE LIFE

Yksinkertainen elämä kiinnostaa. Huomaan tekeväni aika paljon turhia ja aikaa vieviä asioita arjessani. Erilaiseen ostamiseen ja tavallisiin kauppareissuihin saattaa esimerkiksi mennä paljon aikaa. Siksi olen välittämättä siitä, ettei kaapissani nyt ole energisoivia trendikkäitä super-ruokia, enkä tee vihermehuja, sillä en jaksa haalia kaikkia aineksia kaupoista. Syön pakastemustikoita ja puuroa ja olen tyytyväinen. Yritän pitää huolta siitä, että minulla on myös aikaa vain olla. En halua minuuttiaikataulutettua elämää.

Kannattaa vain elää, iloita ja olla onnellinen tässä ja nyt.

Olen innostunut ruokalajeista, joihin käytetään korkeintaan kahta ainesosaa (vesimeloni+feta) ja olen kulkenut koko kesän about samoissa vaatteissa. Vaatteet tai kuluttaminen eivät ylipäätään juuri nyt kauheasti kiinnosta (katso yllä oleva kappale maallisen omaisuuden turhuudesta).

Välillä on tietenkin kivaa pukeutua överisti, meikata tuntikausia ja tehdä monimutkaisia ruokia. Yritän siis kuunnella itseäni. Jos sieluni kertoo kaipaavansa sinistä luomiväriä (uusi suosikkini), en ole nipottava minimalisti vaan annan sille sitä. Ehdottomuus ei kiinnosta.

KATSO KERRAN PÄIVÄSSÄ TAIVAALLE

Tämän opin mahtavasta Hilla&Inari -podcastista (olen fani!). Taivasta tuijotellessa muistaa, että onkin vain pieni maan matonen. On vaikea stressata jostain työtehtävästä tai tulevaisuudesta, kun tajuaa, kuinka merkityksetöntä juuri oma olemassaolo on tässä maailmankaikkeudessa. Ihan sama, jos en tee jotain suurta elämälläni, kukaan ei kuitenkaan muista minua 500 vuoden päästä (hyvä jos 100 vuoden päästä). Että kannattaa vain elää, iloita ja olla onnellinen tässä ja nyt. Sitäpaitsi ylöspäin tuijottaminen tekee hyvää kännykkä-niskalle.

Joogasta puheen ollen pikku vinkki!

Mieltä rauhoittavasta joogasta kiinnostuneiden kannattaa elokuussa kokeilla Lauttasaaressa olevaa ISHTA -pop up joogastudiota. ISHTA on 60-luvulla kehitetty joogatyyli, jossa yhdistellään Hathan, Tantran ja Ayurvedan perinteitä. (Ja Tantrahan ei siis tarkoita seksiä ja orgioita joogasalissa – se on filosofia, jonka avulla pyritään laajentamaan tietoisuutta (tai jotain sellaista, tosi monimutkaista).)

Sain käydä kokeilemassa uutta studiota ja kävin aluksi Flow&Yin -tunnilla. Se oli rauhallinen, lempeä tunti, joka sisälsi myös eri rentoutumisharjoituksia ja syvävenyttävää Yin-joogaa. Lisäksi salissa tuoksui ihanan yrttiseltä ja siellä oli hyvät vibat (apua, minusta on tullut henkilö, joka puhuu tilojen viboista ja energioista!). Tällä tarkoitan sitä, että siellä ei ollut sellainen cool fitness-beibe tunnelmaa vaan vähän enemmän hippi, mistä tykkään.

Studioon voi ostaa kesäkortin, joka on voimassa 27.8 asti, sillä tunteja vetävät Aino ja Mikaela matkustavat sitten New Yorkiin, jossa he asuvat ja opettavat. Itse aion ainakin käydä vielä lounasjoogassa ja -meditaatiossa ja tämä tänään illalla ja ensi perjantaina järjestettävä meditaatioworkshopkin kiinnostaa!

Ommmmm!