Syysbuutsit

Mia Frilander | 9 syyskuun, 2018

Lempivaatteeni nyt.

Se fiilis, kun löytää jonkun vaatteen, joka tekee joka asusta paremman! Ostin kesän alussa nämä ruskeat saappaat second hand -liikkeestä ja jaksan edelleen innostua niistä useita kertoja viikossa. Keksin jatkuvasti uusia tapoja käyttää buutsejani ja väitän, että ne sopivat kaikkiin omistamiini vaatteisiin. Välillä saan niin paljon kiksejä vaatteista, ai ai!

Kaksi syysasua, joita rakastan nyt:

Polviin ulottuva mekko + saappaat. Minusta on ihanaa, että yksi vaatekappale alkaa siihen, mihin toinen loppuu. Todella elegantti ja jotenkin aikuinen (en tiedä miksi?) siluetti. Käytän saappaitani myös pitkän trenssin kanssa ja tunnen itseni tosi pomoksi. Tai 80-luvun trillerin etsiväksi. Tai X-filesin Dana Scullyksi. Eli tosi pomoksi.

Culottes-housut + saappaat. Pitkävartiset saappaat pidentävät culottes-housujen elämää, sillä niitä voi nyt käyttää myös talvella.

That 80’s style.

Löytämissäni saappaissa on paljon ajankohtaisia kasari-viboja, mutta myös jotain cowboy-buutsimaista. 80-luku on yrittänyt tulla muotiin jo joidenkin vuosien ajan, mutta vasta nyt se tuntuu lyöneen itsensä läpi. Ehkä heidän, joille vuosikymmen oli liian tuoreessa muistissa, piti sulatella tätä vähän aikaa. Itseäni 80-luvussa kiehtoo power-pukeutuminen, hällä väliä punk-asenne ja iloinen huonolla maulla leikittely. Ja tietenkin tyylikäs kasari-minimalismi, kuten Giorgio Armanin sulavalinjainen suunnittelu. Ah ja lääh. Jos kaipaat eleganttia 80s inspiraatiota, katso American Gigolo, jossa Richar Gere pukeutuu Armaniin ja Lauren Hutton on mega tyylikäs mm. Bottega Venetassa. Paljon harmaata, beigeä ja väljiä leikkauksia.

Such luxus cowboy-lookki. Mutsifarkut saappaiden yllä ja kashmirneule.

Parasta muotirintamalla nyt: työnnä housut buutseihin! Näyttää ihanalta, etenkin kun housut pussittavat vähän.

Marrakeshista Goaan 11 syyskuun, 2018
Looking good! Mulla ei ole vaan kasarin lapsena pokkaa pukeutua noin reteesti 80-lukulaisittain (ja samalla olen tyytyväinen, että hääkuvani ei ole kasarilta), eikä myöskään nuoruuteni ysäritrendeihin. Tunnistaako tästä keski-ikäisen/aikuisen: kun jokin tulee lapsuudesta/nuoruudesta uudelleen muotiin, sitä ei vain kertakaikkiaan voi ottaa uusintakierrokselle. 😛 Ainoa myönnytykseni ovat trumpettifarkut korkealla vyötäröllä, koska 60-70-luku <<<<3333 sisälläni asuu ikuinen hippikesän lapsi. Kyseiset vuosikymmenet merkitsevät itselleni myös parasta musiikkia ja loputtoman kiinnostavaa populaari- ja nuorisokulttuurimurrosta, jonka jäljet näkyvät nykypäivänäkin. Optimismia, jolla kukkaislapset odottivat Uutta Aikaa, ei nykypäivänä oikein näy missään. Summa summarum: onko tämä nostalgian/retrofiilistelyn sijasta sittenkin idealismia ja eskapismia? Hmm. Ja voiko nostalgiaa tuntea, jos ei elänytkään ko. aikakaudella? Mitä vanhempieni sukupolvi mahtaa tuumia, kun nuoriso pukeutuu kuin äidit konsanaan? Itseäni tämä ysäribuumi hieman huvittaa…
- Mia Frilander 24 syyskuun, 2018
  Haha, oon kyllä kuullut, että heille, jotka ovat jonkun tietyn kauden muotia eläneet, ei innosta siihen palata – pitää ehkä paikkansa! Olin itse vauva kasarilla ja lapsi ysärillä ja fiilistelen kyseisiä vuosikausia nostalgisesti, mutta niitä kuitenkaan muodillisesti elämättä.
  
  Mutta 00-luvun alussa elin teiniaikaa ja siihen tämä analyysi ei sovi: fiilistelen nimittäin aika paljon 00-lukua ja esim. Paris Hiltonin silloista tyyliä. Tosin minimalistisemmassa muodossa kuin silloin. Toisaalta: 00-luvulla en itse pukeutunut kuin Paris, koska en ollut cool, eikä mulla ollut rahaa, mutta 2005 vuoden hujakoilla koittaneen new rave vaiheen elin täysin ottein (paljon American Apparelia, kirkkaita värejä, iso huppari + neon-legginsit, Kokon to zai, pottakampaus), enkä juuri nyt voisi ikinä kuvitella pukeutuvani näin. NEVER (say never).
  
  Tunnistan myös 60-70-lukujen hippifiilistelyn, ja tunnen todella vahvaa vetoa kyseisen ajan muotia kohtaan, varmasti samoista syistä kuin sinäkin: se oli optimistista, vapautunutta, poliittista aikaa ja toivon saavuttavani siitä jotain fiilistelemällä sen ajan muotia.
  
  Mun vanhemmat olivat nuoria 70-luvulla alussa ja ainakaan mun äiti ei tajua mun hippivaate obsessiota yhtään 😀 se sano joskus tyyliin et ei se enää halua pukeutua niin, kun se aika on jo eletty, joten voitaisko vaan mennä eteenpäin.