Juuri nyt on trendikästä näyttää siltä, ettei meikkaa. Ihon pitäisi hehkua ihan itsestään, jonkun sisäisen zen-valon ja vihersmoothien voimalla. Glossierin sun muiden it-kosmetiikkamerkkien kuvissa nähdään kosteita ja kimmoisia superihoja, jotka näyttävät siltä, että ne vasta äsken pulpahtivat ulos kohdusta.

Olen sitä mieltä, että odotuksemme sille, minkänäköinen on kaunis ja hyvinvoiva iho, ovat ihan liian korkealla.

Etsimme sitä “täydellistä ihonhoitirutiinia”, täydellistä taikavoidetta, täydellistä hoitoa, joka saisi ihomme näyttämään vastasyntyneen vauvan takapuolelta. Ilman meikkiä siis, koska jostain syystä meikki on ”feikkaamista”. Pitäisi näyttää henkeäsalpaavan fressiltä myös ilman meikkiä.

Upeannäköiset julkkikset jaksavat ylläpitää myyttiä täydellisestä ihosta jankkaamalla haastatteluissa, etteivät he käytä meikkiä.  I just use my eyelash curler and a little Glossier Boy Brow and I’m ready to go. Bullshit, sanon minä.

Ihonhoidossa tapahtuu samaa, kuin mitä kropan trimmaamisessa on tapahtunut fitnessbuumin myötä. Se, mikä 70-luvulla oli timmi keho, näyttää nykyään liian pehmeältä. Vanhoja elokuvia katsellessa huomaa eron: 70-luvun muskelimies näyttää normijampalta nykypäivän action-leffojen pumpattuihin sankareihin verrattuna.

Kropan pitää nyt olla täysin virheetöntä ja veistoksellisesti muotoiltua. Sama pätee naamaan: täydellinen iho on virheetön, rypytön, tasaisen värinen, eikä siinä ole huokosia. Näemme näitä täydellisiä kroppia ja ihoja mediassa, elokuvissa, sarjoissa ja Instagramissa. Harvoin niitä näkee oikeassa elämässä ja sille on syynsä: ne ovat filtterien luonnoksia. Kenelläkään ei oikeasti ole tällaista “täydellistä ihoa”. Ei ainakaan, jos sattuu olemaan yli 16-vuotias. On ihan luonnollista, että ihossa on huokosia, juonteita, punoittavia kohtia, näppyjä ja että naama näyttää maaliskuussa melko harmaalta.

Ihonhoito on nyt pinnalla ja saatamme kuvitella, että 10 askeleen ihonhoitorutiinin avulla saamme sen Instagram-ihon. Jostain etanaseerumeista jaksetaan jauhaa, mutta oikeasti: etana can only do so much. Tietenkin hyvä ihonhoito on kaiken A ja O, ja sillä voi saada paljonkin aikaan, mutta se ei millään tee ihosta Glossier-mainoksen näköistä.

Kerron teille salaisuuden, jonka te jo tiesitte: täydellisen ihon saa meikkien avulla. Niin yksinkertaista!

Mutta ainakaan minun no-makeup-just-glowy-skin -kuplassa ei ylistetä meikkejä läheskään tarpeeksi. Joten otin asiakseni korjata tämän vääryyden.

Meikit ovat ihania. Meikkivoide saa ihon hohtamaan kauniisti ja se suojaa samalla ihoa maaliskuun viimalta (ja auringolta, sillä meikkivoiteessa on usein aurinkosuoja). Palvon poskipunaa. Se saa minut näyttämään elinvoimaiselta. Olen kuultovoiteen suurkuluttaja: sipaisen sitä poskipäihin ja silmien sisänurkkiin avaamaan katsetta ja hämmästelen sitä, kuinka fressiltä yhtäkkiä näytän.

Aurinkopuuteri saa minut näyttämään enemmän siltä, että olen juuri tullut joogaretriitiltä ja vähemmän siltä, että tuojotan tietokoneeni ruutua 90% valveillaoloajastani. Kun näen itseni peilistä, huijaan jopa itseäni luulemaan, että olen meditoinut palmujen katveessa.

Juuri nyt minua kiinnostaa myös voimakas kajali. Haluan näyttää dramaattiselta ja siltä, että olen todellakin meikannut. Se tuntuu jännittävältä statementilta kaiken no-makeup-makeupin jälkeen.

Empiirisen tutkimukseni mukaan maaliskuu on se kuukausi, jolloin tunnemme itsemme rumimmaksi versioksi itsestämme. Joten jos oma ulkomuotosi turhauttaa nyt, et ole yksin. Seuraavan kerran, kun harmittelet epätasaisen väristä ihoasi, väsynyttä ulkomuotoasi tai huokosiasi, muista, että ihosi ei ole sen huonompi kuin muiden. Ja hällä väliä vaikka iho olisi ongelmainen, meidät on siunattu ihanilla meikeillä, joilla saamme maalailla naamamme ja häivyttää kohtia, joista emme niin välitä, sekä korostaa suosikkipiirteitämme.

Joka aamu meikatessani töihin tunnen suunnatonta iloa siitä, että saan lätkiä erilaisia värejä naamaani. Säälin myös vähän niitä miehiä, jotka eivät ole päässeet osallisiksi meikkaamisen ilosanomasta. Typerät sukupuolistereotypiat. Toivon todellakin, ettei kukaan tulevaisuudessa hämmästelisi meikkaavaa miestä. Meikkaaminen on hauskaa ja kaikkien pitäisi saada harrastaa sitä.

SUOSIKIT NYT:
Estelle & Thild aurinkopuuteri. Merkin kaikki meikit ovat tosi ihania ja luonnollisia.
RMS Un Cover-Up -meikkivoide. Inhosin tätä aluksi ja se ei mielestäni levittynyt nätisti, mutta nyt siitä on tullut suosikkini? Yksi ainoista meikkivoiteista, joka ei jää röpelöiseksi superkuivalla talvi-ihollani.
RMS Living Luminizer -kuultovide. Edelleen paras, jota olen kokeillut.
Sensai Highlighting Concealer. Uusi valokynä on parempi kuin YSL:n klassikko!
Joe Blasco Flamingo -poskipuna ja Dark Buff Matte -luomiväri: oikeasti täydelliset no-makeup-meikit, jotka vain korostavat hienovaraisesti omia piirteitä.
Zuiin Diamond Sparkle Blush sävyssä Raspberry saa poskeni hehkumaan luonnottoman pinkkeinä.
En yleensä tee tätä, mutta &Other Storiesin huulipunan ostin vain, koska nimi oli liian houkutteleva: Saffron masala. Se on punasaven värinen. Jos haluan vain aavistuksen väriä, käytän Henne Organicsin kevyesti rusehtavaa huulipunaa sävyssä Bare.

Käytän myös melkein aina ripsaria ja rajaan yläluomen ruskealla rajauskynällä ripsien alapuolelta, eli teen sisärajauksen. Mind blowing. Näyttää tosi naturellilta. Olen myös alkanut korostaa huuliani kevyesti huulteni värisellä rajauskynällä, mutta vain amorinkaaren ja alahuulen pulleimman kohdan kohdalta. Taas: tosi naturellia. Ja ai niin, korostan kulmiani pikkuriikkisen kulmakynällä. Ei nyt unohdeta mitään ja huijata, että I woke up like this. 

Ja lopuksi: Jokainen saa tietenkin itse päättää meikkaako vain onko meikkaamatta. Tämä onkin vain minun henkilökohtainen näkökulmani meikkaamiseen. Itse meikkaan ainakin talvella joka päivä töihin, sillä tunnen itseni pirteämmäksi, kun naamassani on vähän pinkkiä väriä. Minulle ei kuitenkaan tuota vaikeuksia liikkua kaupungilla treenien jälkeen hikisenä ja naama tulipunaisena (olen henkilö, joka muuttuu tomaatiksi kovissa treeneissä). Mutta ainakaan nyt, maaliskuussa, en voi väittää tuntevani oloani kamalan hehkeäksi hikinaamassani. Ja koska en voi koko ajan matkustella jonnekin palmujen katveeseen, revin hehkun sieltä, mistä sen saan: meikeistä.