Konnichiwa! Olen ekaa kertaa Japanissa, junailemassa poikaystäväni kanssa. Olemme olleet täällä viikon ja jäljellä on vielä kaksi viikkoa – onneksi, koska en yhtään halua lähteä kotiin. Tähän asti olemme kiertäneet eteläistä Kyushun saarta ja suuntaamme nyt itään, kohti Tokiota. Huomenna vuorossa taidesaari Naoshima.

Täällä on niin paljon hämmästyttäviä ja inspiroivia asioita, joista haluan kertoa. Kuten yleisistä vessoista, jotka soittavat solisevaa ääntä, jottei kukaan kuule kun pissaat, japanilaisten mielettömästä tyylitajusta ja kyvystä näyttää hyvältä kalastajahatussa ja siitä, että kaikissa juoma-automaateissa myydään terveellistä, sokeroimatonta kylmää vihreää teetä.

Mietin kuitenkin, että mikä on tehnyt tähän asti suurimman vaikutuksen? Vastaus: japanilaisten ymmärrys yksityiskohtien päälle. Kaupoissa pienimmätkin ostokset paketoidaan kauniisti ja kuitti ojennetaan asiakkaalle kohteliaasti kaksin käsin tai pienellä tarjottimella. Ruoka tarjoillaan pikku lautasilta, jotka järjestetään nätisti eteesi – jopa aamiainen tarjoillaan kymmenestä eri pienestä kiposta. Ryokaniin, eli japanilaistyyliseen hotelliin, ei lompsita omissa kengissä vaan ne vaihdetaan eteisessä talon kauniisiin tohveleihin. Vessassakin on omat vessatohvelit.

Yksityiskohtien huomioiminen jokapäiväisissä asioissa tekee niistä merkityksellisempiä ja arjesta hieman kauniimman. Kun arkiset toimet suorittaa ajatuksella, on helpompi muistaa elää hetkessä ja arvostaa sitä, mitä juuri nyt on – ei ajatella vain tulevaa lomaa, uusia tavaroita ja kokemuksia tai uutta, täydellisempää minää.

Tämän asenteen arjen rutiineja kohtaan aion yrittää säilyttää kotiin tultuani: en syö eilisen tähteitä lounaaksi suoraan kattilasta röhnöttäen sohvalla vaan katan pöydän kauniisti, vaikka se merkitsee hieman enemmän tiskiä. Tylsäkin ruoka maistuu hyvältä, jos sen syö kauniilta lautaselta. En heittele vaatteita sinne tänne, vaan arvostan niitä ja viikkaan ne kauniisti paikoilleen heti kotiin tultuani. Yritän tehdä kaiken mahdollisimman kauniisti ja ajatuksella.

Aikaisemmin minua vähän nauratti se, miten vakavasti japanilaiset suhtautuivat pakettien pakkaamiseen. Kauniin paketin ilohan on niin lyhytaikainen! Nyt en enää naura vaan ymmärrän täysin: kauniista paketista avattu lahja jää mieleen pidemmäksi aikaa ja tuntuu paljon merkityksellisemmältä, vaikkei se olisi kallis tai erikoinen. Tästä kai on kysekin, pieniin asioihin tyytymisestä ja niiden arvostamisesta, jottei koko ajan pitäisi saada jotain uutta, joka pian kuitenkin unohtuu.