Muusa-asema ei niinkään liity siihen, mitä tyypin vaatekaapistaan löytyy, vaan siihen, minkälainen aura hänellä on. Useat muusani ovat sellaisia henkilöitä, jotka näyttävät siltä, etteivät he ole miettineet asuaan kovin pitkään. He näyttävät myös siltä, että heillä on hauskaa vaatteissaan. Siihen minäkin pyrin.

Viime aikoina ykkösmuusani on ollut ihana kikkarapää malli Frederikke Sofie. Hän ei vaikuta ottavan pukeutumista liian vakavasti ja hänet nähdään yleensä ihanan yksinkertaisissa asuissa, joissa on joku random juju. Tämä tuntuu raikkaalta erityisesti muotiviikkojen aikana, kun monien näytöksissä viilettävien tyyppien asut huutavat katsokaa-minua! Lisäksi hän omistaa kadehdittavan kokoelman vaaleanpunaisia aurinkolaseja.

Kun ihmettelen päivän asua vaatekaappini edessä, kysyn itseltäni: Mitä Frederikke Sofie pukisi? Olen suosinut ajattomia perusvaatteita, joissa on ripaus 70-lukua. Olen taas innostunut t-paidoista ja sinisistä perusfarkuista (miten bootcut-farkut voivatkin näyttää taas mielenkiintoisilta?) ja haluaisin kovasti jo pukeutua viime syksynä löytämääni pitkään nahkatakkiin. Suomen vuodenaikojen hyviä puolia on se, että kun kevät vihdoinkin tulee, tuntuu siltä, että saa aivan uuden vaatekaapin.

(Haluaisin myös permanentin. Kiharsin toiveikkaana tukkani viikonloppuan ja se pysyi kikkarana tasan 30 minuuttia.)