Vaat­tei­den arvos­ta­mi­ses­ta

Ajatuksia, jotka vähentävät shoppailuhimoani.

Mitä enemmän vaatteista ja materiaaleista tietää, sitä enemmän niitä arvostaa. Ja sitä vähemmän tekee mieli jatkuvasti ostaa uutta.

Tajusin taas tämän, kun vaatehuoltoon erikoistuneet Arkivé Atelierin Maria ja Jenna vierailivat luonani. He lähestyvät vaatteita tosi kiinnostavalla tavalla.

Kun he puhuivat omista vaatteistaan, puheesta huokui arvostus. He kantavat aina laukussa vaateharjaa, ja Jenna kertoi esimerkiksi aina harjaavansa vaatteensa, kun tulee töihin. Se on aamun ryhtiliike, joka saa asun näyttämään raikkaalta ja uuden veroiselta. Samalla harjaus hoitaa kangasta – toisin kuin tarrarullaus, joka saattaa nostaa kuituja kankaan pintaan, jolloin vaate nukkaantuu helpommin.

Kun Maria puhui kengistään, hänen äänessään oli jotain samaa kuin ihmisten, jotka puhuvat lemmikeistään. Kenkien harjaaminen ja rasvaaminen oli selkeästi paljon muuta kuin vain välttämätön huolturutiini – se oli huolenpitoa rakkaista esineistä.

Kun ajattelen asiaa, ei olisi pahitteeksi, jos suhtautuisimme vaatteisiin edes hitusen enemmän kuin lemmikkeihin. Ei kukaan meistä varmaan ottaisi kesäkissaa ja hylkäisi sitä oman onnensa nojaan sesongin loputtua. Vaatteiden ottamistakin pitäisi vähän harkita – annanko tälle esineelle hyvän kodin?

Kannan nykyään tätä Kentin vaateharjaa aina mukanani.

Maria ja Jenna ovat molemmat työskennelleet kauan muodin parissa, ja siksi he ovat todella tietoisia materiaaleista. Myös tämä tekee heistä kriittisiä ostajia. Kun he käyvät kaupoissa, he tarkastelevat vaatteita next level -tasolla. He esimerkiksi kiinnittävät huomiota siihen, miten kangas ja vaatteen malli toimivat yhdessä. Jos ryhdikkääksi tarkoitetussa hameessa on käytetty liian ohutta kangasta, vaate ei laskeudu niin kuin on tarkoitus. Tai jos vaikka talvitakkiin, joka tulee olemaan kovassa käytössä, on käytetty tosi herkkää materiaalia, he näkevät heti, ettei se tule kestämään.

Marian ja Jennan kuunteleminen inspiroi ja muistutti tarkastelemaan kaikkia ympärilläni olevia esineitä vähän syvällisemmin. Tavara ei ole vain tavara. Se on myös se työ, jonka sen tekemisen eteen on tehty, plus materiaali, joka siihen on käytetty.

Puuvillan viljelyyn on osallistunut monta ihmistä ja siihen on käytetty todella paljon vettä. Kaikki villa on tullut jostain elävästä eläimestä, joka on kasvattanut karvaa kauan. Myös nahkaa saadaan tietenkin eläimestä, joten jos käyttää eläinperäisiä materiaaleja, on mielestäni velkaa eläimelle sen, että huoltaa tavaroitaan hyvin, jotta ne säilyvät käytössä niin kauan kuin mahdollista. Ja huoltamisen lisäksi myös käyttää tavaroita kauan, eikä vaihda heti uuteen, kun muoti muuttuu.

Kun aktiivisesti pitää mielessä, mistä materiaalit tulevat ja tiedostaa, kuinka paljon työtä – ja kenen tekemää sellaista – materiaalien sekä tavaroiden valmistaminen vaatii, ei ehkä tee mieli ostaa jatkuvasti uutta ja osallistua uuden materian ylituotantoon. Tämä ajatus ainakin helpottaa omaa shoppailuhimoani huomattavasti.

More to read

Tuplakääk: osa 9

Musla

Hollywoodin julkkisjuoruihin erikoistuneessa vakavamielisessä makasiiniohjelmassa ollaan taas tärkeiden asioiden äärellä.

Musla ratkaisu vaatekriiseihin

Ratkaisu vaatekriiseihin

Kirsikka Simberg

Vaatekriisit. Tämä laajalti vaiettu vitsaus saattaa saada kärsijänsä vaikuttamaan pinnalliselta ja pikkumaiselta, sillä eikö elämässä muka ole tärkeämpää tekemistä, kun vaatteiden miettiminen?

Lakritsikermavaahto

Kirsikka Simberg

Sokeriton raakalakritsiherkku kaikille salmiakkihulluille.

Hullun kuluttajan pohdinnat

Mia Frilander

Taas yksi muistutus itselleni.