God morgen venner!

Matkustin viikonloppuna Kööpenhaminaan. Aikaisemmin olin käynyt kaupungissa vain lyhyiden työmatkojen tai junanvaihtojen yhteydessä. Olin kyllä jo aistinut, että paikassa on hyvät vibat, mutta viikonloppuvisiitin myötä Kööpenhamina nousi Pohjoismaiset lempparikaupungit -listani ykköseksi.

Matkan parasta antia oli hurmaavan tanskan kielen kuunteleminen. Olen heikkona tanskalaisiin tv-sarjoihin ja tänä keväänä olen ahminut Vallan linnakkeen ensimmäisen tuotantokauden. Juuri nyt yksi elämäni suurimmista ilonaiheista on se, että minulla on vielä kaksi tuotantokautta näkemättä!

Kööpenhaminassa tuntuikin koko ajan siltä, kuin olisi ollut jonkun vakavan tanskalaisdraaman kuvauksissa. Joka puolella ihmiset hokivat sanoja, jotka olen oppinut sarjojen kautta: rakas on skat, hissi on elevator, makkara on pølse. (Tai tuota vikaa sanaa en kuullut kenenkään lausuvan.) 

Tanskan kielen lisäksi hullaannuin ensimmäisestä visiitistäni Louisianassa (näyttelyt, kokoelma, rakennus, sijainti – kaikki ihan nappiin!) sekä Ny Carlsberg Glypoteketin talvipuutarhasta. Mielestäni useammassa paikassa pitäisi tarjota mahdollisuus nauttia kahvista palmujen katveessa.

Palmukahvien lisäksi ehdin syödä hurjasti ostereita Kødbyens Fiskebar ja Bistro Pastis nimisissä ravintoloissa, sekä nauttia mahtavasta detox-raakaruoka lasagnesta 42Raw:issa.

Pyrin matkan aikana detoxaamaan ja retoxaamaan tasapuolisesti. Koska olin Tanskassa halusin aamiaistaa kuten tanskalaisissa poliisisarjoissa on tapana: wienerin ja kahvin muodossa. Tasapainon vuoksi huuhdoin siis makoisan rasvapommini alas detox-sellerimehulla. Kööpenhaminan keskusta on terveysintoilijan paratiisi – joka nurkasta löytyi Joe & the Juice -ketjun mehukuppila. Tuon ketjun konsepti on tosin erittäin hämmentävä: superfreessi terveysruoka meets total douchebag imago! Tiskin takaa löytyy vain hyvännäköisiä nuoria poikia, jotka prässäävät sitä mehua mahdottoman hitaasti, ja stereoista pauhaa täysillä jotain ihme klubitusmusaa. Not relaxing. Jos asuisin Kööpenhaminassa perustaisin kilpailevan yrityksen, jossa olisi super tehokkaita ja nopeita tyyppejä töissä ja jossa soisi vain zen-musikkia. Se olisi rauhan keidas, jonne oikeasti haluaisi jäädä nauttimaan mehustaan. Ei olisi pakko paeta kadulle heti kun saa smoothiensa käteen.