Wabi-sabi ja kauneusihanteet

Mia Frilander | 9 marraskuun, 2017

Muhkurat ja juonteet kruunaavat kroppasi.

Kirjoitettuani jonkin aikaa sitten japanilaisesta wabi-sabi filosofiasta olen alkanut soveltaa tätä epätäydellisyyttä ylistävää estetiikkaa ihan kaikkeen. Myös ulkonäköön. Valloillaan oleva kauneusihanne kun on kaikkea muuta kuin wabi-sabia. Palvomme nuoruutta ja virheettömyyttä ja pelkäämme ikääntymistä kuin ruttoa.

Luin juuri juttua Botoxista Into the Gloss -sivustolta. Kommenttikentässä useat alle kaksikymppiset keskustelivat siitä, miten ikääntymisen merkkejä voi ennaltaehkäistä Botoxia käyttäen. Surullisen moni ajatteli, että alle kolmekymppisten pitäisi pistellä kasvot täyteen aineita ennen kuin rypyt ilmestyvät.

Apua. Kauneusihanteemme ovat ihan hulluja.

Ja ne vaikuttavat myös minuun. Minullakin on niitä pieniä juonteita, joista tuossa jutussa haluttiin eroon. Minäkin seison välillä kylppärin peilin edessä ja kiristän poskieni ihoa taaksepäin. Jos tuosta vähän nipistäisi, niin näyttäisin yhtä pirteältä ja kimmoisalta kuin nuoruudessani. Olen 29 vuotta ja ajattelen jo, että näytän vanhalta.

Tämä tekee minut vihaiseksi. Suututtaa, että minut on aivopesty uskomaan, että ihoni on jo nyt rupsahtanut. Suututtaa, ettemme arvosta elämän ja iän merkkejä naisen ihossa, kun yleinen käsitys on se, että miesten rypyt ovat karismaattisia (tämä on tosin muuttumassa ja tiukat ulkonäköpaineet koskevat enenevissä määrin myös miehiä).

Suututtaa, että tavalliset ikääntymiseen liittyvät muutokset ihossa on leimattu rumiksi.

Aion kapinoida tätä ryppyvihaa vastaan. Siksi ehdotan uutta vaihtoehtoista kauneuskäsitystä. Sellaista, jossa rypyt ja muut iän merkit nähdään upeina asioina.

Wabi-sabi kauneuskäsityksessä arvostetaan ajan tuomia kolhuja ja juonteita, sillä täysin tasainen sileä pinta on tylsä ja sieluton.

Aika alkaa olla kypsä wabi-sabi kauneusihanteelle. Wabi-sabi on jo lyönyt läpi sisustamisessa: huonekaluihin halutaan patinaa ja coolein keramiikka näyttää juuri nyt päiväkodin askartelukerhon tuotokselta – eli muhkuraiselta ja epäsymmetriseltä. Iltasanomatkin kirjoittaa uudesta sisustustrendistä ja kertoo, että sotku on nyt muotia.

Itse aion jatkossa yrittää katsoa itseäni wabi-sabi lasien läpi: Seuraavan kerran, kun harmittelen kasvojeni juonteita, laajentuneita ihohuokosiani tai selluliittiani, muistutan itseäni siitä, että näyttäisin tosi tylsältä, jos olisin täysin sileä.

Olen mieluummin se lasten askartelukerhon muhkurainen keramiikkakuppi kuin tehdasvalmisteinen tusinatuote.

***

Jutun kuvat ovat Land of Women -alusvaatemerkiltä ja ne muistuttavat siitä, että se, mitä näemme muuttuu kauniiksi. Näissä kuvissa ihon eri epätasaisuudet ja juonteet on kuvattu rakkaudella. Huomasin kerran katselevani vatsaani ja iloitsevani siitä, että se näytti Land of Women masulta. Minulla on nimittäin juuri tuollaisia ”juonteita” vatsassani (siinä on pieni itsepäinen rasvakerros), jotka eivät kadonneet vaikka kuinka treenasin ja laihdutin malliaikoina. Häpesin niitä aina, mutta enää en häpeä. Nyt ne näyttävät mielestäni kivoilta. Enemmän tällaista kuvastoa kiitos!

P.S. Kirjoitin uusimpaan Trendiin jutun selluliitista ja aloitimme toimituksessa myös pienen kampanjan, jonka tavoitteena on tehdä selluliitista näkyvää ja näin normalisoida se. Ajattelen itse, että selluliittiin liittyvä häpeä poistetaan tehokkaimmin niin, että näemme enemmän selluliittia esim. mediassa. Sellu on aina fotaroitu piiloon ja kuulin jopa, että naisnäyttelijät käyttävät joskus leffojen alastonkohtauksissa erityisiä sukkiksia, jotka silottavat ihon. Argh. Ei ihme, että selluliitti hävettää niin paljon, kun sitä piilotellaan, eikä sitä näe missään. Voit lukea kampanjasta täällä.

Nutty Ms Maple 11 marraskuun, 2017
Kiitos Mia, että julkaisit tämän jutun uudelleen!
Itse sain ensikosketuksen botox-ennaltaehkäisyyn jo kuutisen vuotta sitten kolmekymppisen ystäväni ottaessa pistoksia itselleen syntymäpäivälahjaksi, jottei vahingossa käyttäisi kasvojensa lihaksia ja näin ollen saisi ryppyjä. Asia hätkähdytti tuolloin, se kuulosti niin absurdilta ja jäi mietityttämään pitkäksi aikaa. (Kyseessä oli muuten mies, eli todellakin kauneusihanteet koskevat enenevissä määrin myös miehiä).
Olen itsekin tässä kolmenkympin hujakoilla alkanut miettiä asiaa (kukapa ei!) ja haluan todellakin taistella sitä vastaan, että erityisesti naisille määritellään ’parasta ennen’ -päivä. Kaipaisin kovasti esikuviksi enemmän Georgia O’Keeffen -tapaisia häpeilemättömän itsevarmoja naisia, jotka juhlistavat ryppyjään kuin kallisarvoisia keräilyesineitä. Vanheneminen on lahja! Olisiko siis vinkata muita wabi-sabi -kauneusesikuvia?
- Mia Frilander 12 marraskuun, 2017
  <3 Rypyt ja veltostunut iho rules! Olet oikeassa, että tarvitsemme lisää itsevarmoja wabi-sabi -kauneusesikuvia!
  
  Yksi oma fanituksen kohteeni on Frantsilan perustaja Virpi Raipala-Cormier (haastattelin häntä jonkin aikaa sitten: https://musla.fi/mia/qa-frantsilan-virpi-raipala-cormier/).
  
  Ulkomaailaisista julkkiksista on vaikea tietää, ovatko he pistelleet ihoonsa jotain, joten vaikea sanoa varmuudella mitään idoli-esimerkkiä. Yritän etsiä esikuvia 🙂
  
  Wabi-sabi -esikuvat ovat tärkeitä siksikin, että jos Botoxit sun muut yleistyvät, alkaa ajatuksemme käsityksemme vanhenemisesta vääristyä. Sen huomaa jo siitä, kun katsoo ulkomaalaisia näyttelijöitä. 40-vuotias Hollywoodissa näyttää aika erilaiselta kuin 40-vuotias "tavis". Tämä on pelottavaa. Puhuin tästä ystäväni kanssa, jolla oli hyvä pointti: fillerit ja Botoxit ovat melko kalliita ja jos ne yleistyvät, näemme ehkä jatkossa ihmisen tulotason hänen naamastaan. Ryppyjä tulee vain köyhille. Myös tämän takia koen, että on tärkeää vanheta wabi-sabisti 🙂
Saaara 11 marraskuun, 2017
Ja keho tarvitsee myös rasvakudosta esim. normaaliin hormonitoimintaan:) Nuo kuvat on upeita. Ihania naisia! Kerran ystäväni sanoi, kun olimme 18, olisipa ihana olla mummo, jolla sais kaikki paikat roikkua, eikä olis mitään ulkonäköpaineita. Jep. Tää maailma on kyl niin vinksahtanu.
- Mia Frilander 12 marraskuun, 2017
  No niinpä! Rasvakudos on aliarvostettua! Ja niin surullinen tuo lause. Mutta tunnistan itseni siitä – olen käyttänyt ihan liian paljon aikaa ulkonäöstäni stressaamiseen ja nyt alan kysellä itseltäni, että oliko siinä oikeasti mitään järkeä, että himotreenasin ja kieltäydyin kaikista herkuista vain sen takia, että mahtuisin johonkin typerään kauneusihannemuottiin? No ei ollut.
- g 2 helmikuun, 2018
  no huhhuh mikä kirjoitus. vanheneminen ”wabi-sabisti”. maailmasta löytyy onneksi vielä todella paljon ihmisiä, jotka eivät jaksa edes ajatella koko asiaa. vanhenevat siinä missä vuorovedet tulevat ja menevät. saavat ryppyjä jaksamatta tehdä asiasta numeroa. tajuavat näiden asioiden kuuluvan normaaliin elämän kiertokulkuun. me synnymme, kasvamme, lakastumme, ja lopulta lakkaamme olemasta. se on kaunista ja siinä piilee elämän täydellisyys. a perfect circle.
- muru 6 marraskuun, 2019
  samaa mieltä niin sun kanssa g.
- Mia Frilander 11 marraskuun, 2019
  Ja valitettavasti maailmasta löytyy ihmisiä, jotka näitä asioita miettivät ja jotka niistä murehtivat. Hienoa g, jos et elämässäsi näiden asioiden kanssa paini, mutta valitettavasti ei aina vain voi päättää, että viis veisaa joistain asiasta. Olisi upeaa, jos se olisi niin helppoa.
  
  En mäkään jaksais näin turhia juttuja miettiä, mutta koska mietin (tai ainakin tuolloin 29-vuotiaana mietin enemmänkin), on se ehkä merkki siitä, että joku muukin miettii ja näistä asioista kannattaa puhua, jotta ihanteet ehkä joskus muuttuu.
  
  Toihan on se utopia, että voitais vaan fiilistellä elämän kiertokulkua, ja sitähän tämä tekstikin tekee – ylistää lakastumista = wabi sabi -estetiikkaa. Mutta kauneuskirurgian suosio nousee myös nuorempien keskuudessa, joten selkeesti kaikki ei vielä omasta lakastumisestaan hurjasti intoile ja ehkäpä siksi vanhenemisen kauneudesta pitää kirjoittaa. Vaikka on niitäkin, joille se on jo upea ja itsestäänselvä asia.
muru 6 marraskuun, 2019
Hmm, toisaalta jos ex-malli (näytät varmasti tosi hyvältä edelleen nimittäin) ajattelee näin, niin mitäs me muut ihan perustyypit? Pikkuinen selluliitti tai kasvojuonteet ovat aika pieniä juttuja (no ei ehkä mallimaailmassa…)mutta pömppömaha, löllöä siellä ja täällä. Tai jos 29 vuotias valittaa näyttävänsä vanhalta niin onhan se ihan pimeetä, ei näin! Oon itse kymmenen vuotta vanhempi ja en jaksaisi noin turhia juttuja miettiä. Ehkä sitten kun ekat oikeat rypyt puskevat naamaan.
Alina 1 huhtikuun, 2020
Liekö kukaan enää tätä lukemassa, mutta sanonpa silti kun sanottavaa on. Ulkonäköpaineista kärsiminen ei ole pinnallisuutta. Mia on todella upea nainen, sen näemme kaikki. Mia on myös työskennellyt alalla, jossa uraa – ymmärtääkseni – tehdään ulkonäöllä ja kyllä, myös nuoruudella. Ei siis mikään ihme, jos nämä teemat pohdituttavat. Se, että näistä kirjoitetaan, voi auttaa jotakuta. Sheimaaminen ja turhaksi leimaaminen taas ei auta ketään. Kiitos Mia tästä tekstistä!

T. 27-vuotias vanhenemista pelkäävä ja em. pelon kanssa päivittäin työtä tekevä nuori nainen.