
Céline no more
Vieraskynä: Tuukka KoivistoRanskalainen muotitalo sai uuden taiteellisen johtajan.
Celine julkaisi uuden logonsa viime viikolla. Kuten aina, uusi logo herätti tunteita, varsinkin merkin fanien keskuudessa. Yleisesti vaikutti siltä, ettei uudesta logosta pidetä.
Ensi silmäyksellä uusi logo ei liikuttanut suuntaan tai toiseen. Vanhaan verrattuna, sen kirjainvälistystä on tiivistetty, kirjainten muodot ovat hieman muuttuneet (suurin muutos n-kirjaimessa) ja kirjaimia on levennetty. Uusi logo on ilmeisesti ladottu 1930-luvun modernistisella Futura-fontilla.
Saattaa kuulostaa siltä, että muutokset olisivat merkittäviä, mutta ne ovat niin hienovaraisia, että ilman netissä käytävää keskustelua, en usko, että monikaan olisi huomannut uudistusta.
Huomattavin muutos vanhan ja uuden logon välillä on aksentti-merkin, akuutin, poistaminen. Sen yksityiskohdan, joka antoi logolle persoonallisuuden. Elementin, joka muotoili logosta nimen.

Celine on lähihistorian viides brändi joka on läpikäynyt vastaavan muutoksen. Aiemmin päivityksen kokivat YSL, Calvin Klein, Balenciaga ja Burberry. Yhdestä vastasi Demna Gvasalia (Balenciaga), kahdesta Peter Saville (Burberry ja Calvin Klein) ja jäljelle jäävistä kahdesta Hedi Slimane (YSL ja Celine).
Kaikkia viittä muutoksen kokenutta logoa yhdistää uudistuksen jälkeinen hengettömyys ja turhauttava geneerisyys. Muutamia viikkoja ennen Celinen “skandaalia”, Burberryn uusi lookki sai osakseen internetin vihat. Vanhasta monogrammista luovuttiin. Logosta poistettiin samalla panssaroidulla hevosella ratsastava ritari. Lopputulos oli – Celinen tapaan – tylsä ja mitäänsanomaton.
Pelkistettyä suuntaa puolustellaan digitaalisuuden lisääntymisellä. Tietysti on muitakin brändikohtaisia motiiveja, mutta digitaalisuus tuntuu esiintyvän puheenvuoroissa vahvimpana perusteluna. Logon käytön täytyy kuulemma olla nopeaa ja vaivatonta ja sen käyttötarkoituksesta riippumatonta. Logon tulee toimia pienenä puhelimen näytöllä tai kirjailtuna laukun kyljessä.
Bullshit. Ainahan logolta on vaadittu näitä asioita. Ennen käyttökohteet saattoivat toki olla toisenlaiset – faksin ylänurkka ja aurinkolasien sanka. Laukkuja nämä merkit ovat käsittääkseni valmistaneet aina.
Henkilökohtaisesti en usko siihen, että nykyaika vaatisi logojen olevan mitäänsanomattoman yksinkertaisia ja keskenään samankaltaisia. Päinvastoin, uskon, että kyseessä on trendi ja että todellisuudessa nykytekniikka antaa paljon enemmän mahdollisuuksia logoille. Mielestäni näiden logojen suunnittelijat ovat joko liiallisen digihypetyksen uhreja, tai muuten vaan ammattitaidottomia ja tylsämielisiä.
Myönnän, että logon käyttö on paljon helpompaa jos logo on suorakulmion mallinen tasapaksu palikka. Silloin sen sijoittelua tai käyttöä ei tarvitse miettiä kummemmin. Sen kuin räiskäisee keskelle, alalaitaan, ylös, yläkulmaan tai vasempaan alanurkkaan – mihin vaan. Logo joka ei ole geometrisesti tasamittainen aiheuttaa tilanteen, jossa jonkun (suunnittelijan!) tulee miettiä (suunnitella!), mihin kohtaan logo sopii vaatteessa, asusteessa tai nettikaupan valikossa.
Uusien sans-serif tyylisten logojen avulla muotitalot pyrkivät todennäköisesti laajentamaan asiakaskuntaansa muuttamalla tyyliään kaikkea-kaikille-suuntaan. Toisin sanoen: ei-mitään-ei-kenellekkään-suuntaan.
Lisäksi muutoksen syy voi olla vallankäyttö. Uusi taiteellinen johtaja haluaa aloittaa työt puhtaalta pöydältä. Ymmärrettävää. Celinen tapauksessa uusiutuvan brändin logo ei vielä sen luomishetkellä edusta mitään, se esiintyy katsojalle vain tekstinä. Se on tyhjä kuori, joka vasta vuosien saatossa pakkaa itsensä täyteen brändin luomia mielikuvia. On vaikea sanoa, mitä Hedi Slimanen luoma logo edustaa viiden tai kymmenen vuoden päästä.
Tästä näkökulmasta Céline oli Phoebe Philon näkemys modernista naisesta, jonka voima ei ollut esteettisesti sidottu nuoruuteen tai seksuaalisuuteen. Céline oli luonteeltaan ajaton, hienostunut ja käytännönläheinen. Céline pukeutui itseään varten. Aksentti logossa oli se pieni yksityiskohta, joka teki Célinestä très chic. Céline oli nainen, Celine on muotimerkki.
Ymmärrän, miksi aihe puhuttaa.
-
-
Tuukka Koivisto
Nii, ei visuaalinen ilme oo yhtäkuin brändi, mutta se on kuitenkin brändin ja sen identiteetin ilmentymä. Logo on taas ilmeen ja brändin näkyvin viestinnällinen elementti. Sen takia toivois, että niissä näkyisi jonkun tasoinen persoonallisuus. Ite nään tämän suunnan enemmän trendinä, joka alkoi jo pari vuotta sitten, enemmän kuin statementtinä. Emmä ehkä laittais logolle niiin paljoa painoarvoa, että se vois huomion pois brändin sisällöstä. Tai sitten sisältö on tosi skeidaa:) Kiinnostais tietää enemmän mikä muotitalojen strategia on tälläisten uudistusten takana (vai onko mitään?) tälläsenä aikana jolloin tuntuu, että olis vaan positiivista erottautua muista toimijoista sillä, että uskaltaisi ottaa rohkeamman lähestymisen.
Ihan samoilla linjoilla sun kanssa siitä, että esim. arkkitehtitoimistot ei tarvi mitään kikkailulogoja… ellei kyseessä ole kikkaileva arkkitehtitoimisto. Eiks niin? Kaikille ratkaisulle on oma paikkansa, tärkeintä on kuitenkin tarkoitusperät ja se, että logo on relevantti sille asialle mitä se edustaa.
-
-
Tina
Hieno kirjoitus! Olen melko samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa.
-
Tuukka Koivisto
Kiitos! Kiva kuulla.
-
-
Noora
Hei! Mielenkiintoisia ajatuksia, olen täysin samoilla linjoilla. Pohdiskelin itse, että Hedi haluaa irtautua brändin ranskalaisesta – tai pariisilaisesta – identiteetistä, hänhän inspiroituu itse paljon kotikaupungistaan Los Angelesista, jonne hänen pyynnöstään avattiin myös uusi Celinen toimisto ja ateljee. Ranskan kielessä é äännetään e:nä ja e ilman aksenttia ö:nä, eli vanha logo korosti brändin alkuperää kiroitusasullaan, ja myöskin silloin tällöin logon alapuolella esiintyvä ”Paris” jää Hedin myötä historiaan..
-
Tuukka Koivisto
Kyllä! Lausuntojen mukaan Hedi myös perusteli uuden logon suuntaa brändin alkuperällä. Hän viittaa logon fontin valinnalla brändin alkujuurille 1930-lukuun ja samanaikaisesti logon historiaan 1970-luvulle, jolloin se oli lähellä tämän hetkistä, kait. Käy järkeen, mutta kuulostaa silti jälkeenpäin sepitetyltä.
Hauska juttu, Célinen logo oli ilmeisesti tuonne 70-luvulle asti punainen norsu. Siinä olisi ollut persoonaa jos Hedi olisi päättänyt nostaa sen esiin. Median otsikoinnit olisi olleet siinä tapauksessa varmaan tyyliin ”Talking about the elephant in the room.”
-

More to read

Taideseinän muodonmuutos
Enni Koistinen
Before & after! Oli korkea aika vaihtaa lähes 15 vuotta vanha tapettiseinä rauhoittavaan maalattuun seinään.

Nuuh nuuhk: Lampe Berger
Kirsikka Simberg
Tämä Coco Chanelin ja Pablo Picassonkin kotia raikastanut keräilyesine puhdistaa ilmaa ja poistaa kodin epätoivottuja tuoksuja.
Pohdin tätä sekunnin yks päivä. Mä ajattelin, että logojen meneminen tähän suuntaan muotimaailmassa on statement, joka koskettaa muitakin aloja ja yrityksiä. Ilme ei ole brändi. Vaan huomio kiinnitetään ilmeen sijaan sisältöön, tekoihin jne. pakotetaan kuluttaja vihdoin päästämään irti kaikesta siitä mitä ennen on pyritty lataamaan logoon tai mitä merkityksiä vastaanottaja siihen pyrkii lataamaan. Samaan voisi mennä arkkitehtitoimistojen logoissa. Huomio sisältöön ja suunnitteluratkaisuihin arkkitehtuurissa, ei toimiston/arkkitehdin usein jonkun jännän kikan sisältävään logoon. Esimerkki toisesta toimialasta, joka voisi siirtyä tällaisiin geneerisiin logoihin.