Kerron sinulle salaisuuden: Suomessa on kaksi juutalaista seurakuntaa. Ne sijaitsevat Helsingissä ja Turussa. 

Minä, Nina, olen käynyt Helsingin juutalaisen päiväkodin, Gan Jeladimin, ja eskarin kautta jatkoin juutalaiseen peruskouluun. Olen kasvanut juutalaiseen kulttuuriin, joka osittain on syy siihen miksi en oikeastaan osaa kertoa fiksusti juutalaisesta uskosta ulkopuolisille. Nykyään tunnistaudun lähinnä “kulttuuriseksi” juutalaiseksi, jonka määrittelystä vastaan vain minä. Itselleni sekulaarinen juutalaisuus on yhteisöllisyyttä, viihdettä, temperamenttia ja ruokaa. Erittäin pelkistetty kiteytys, mutta näistä määritteistä tunnistan itseni ja oman sukuni.

Isoäitini (jiddishiksi bobe) loi ja ylläpiti perheemme juutalaisia perinteitä. Usein hänen kotinsa Kampissa oli maailmalle levittäytyneen sukumme yhtymäkohta ja tapaamispaikka. Minulla on paljon lapsuudenmuistoja juutalaisista perhejuhlista, jotka bobe järjesti kotonaan. 

Olen ashkenasi-juutalainen eli sukuni juuret ovat Itä-Euroopassa. Tämä selittää sen miksi juutalaiset pyhäruokamme ovat usein kovin hiilaririkkaita ja mausteena olivat lähinnä vain suola ja pippuri. 

Yksi vuoden kohokohdista oli joulukuuhun osuva Hanuka (vai onko se Chanukah, Hanukkah vai jokin muu?), joka mielletään usein “juutalaisten jouluksi”. Hanuka ei ole juutalaisten tärkein pyhä, mutta varmasti eniten esimerkiksi lasten mieleen, koska siihen nivoutuu vahvasti lahjat (tapa omaksuttu Amerikan juutalaisilta) lämmin tunnelma, musiikki, ruoka ja yhdessäolo – kuulostaako tutulta? 

Tarkkoja päiviä Hanukaan ei länsimaalaisessa kalenterissa ole, koska pyhät seuraavat juutalaista ajanlaskua. Hanuka alkaa aina 25. päivä kislev-kuuta ja tänä vuonna Hanukaa vietetään 10.-18. joulukuuta.

Syy siihen, miksi Hanukaa vietetään kahdeksan päivän ajan, ja miksi silloin syödään kaikkea uppopaistettua, löytyy muun muassa Juutalainen maailmani -koulukirjasta: “Kauan sitten (toim. huom. noin 200-160 ekr) makkabealaiset pääsivät sisään kreikkalaisten valloittamaan Temppeliin ja löysivät sieltä pienen tilkan öljyä. Öljyä oli niin vähän, että ner tamid (ikuinen valo) olisi sen avulla palanut vain yhden illan. Mutta ihme tapahtui! Öljyä riittikin kahdeksaksi illaksi, minä aikana sitä ehdittiin hankkia lisää. Jotta emme unohtaisi tätä ihmettä, sytytämme kahdeksan hanuka-kynttilää ja syömme ruokia, jotka on paistettu öljyssä.“ 

Hanukatarinan ydin kiteytyy ajatukseen, että pimeyden keskellä löydetään aina valoa. Kertomusta ja sen viestiä muistellaan siis vuoden pimeimpänä aikana sytyttämällä kahdeksan päivän ajan yksi kynttilä iltaisin. Juhlan edetessä sytytetään enemmän kynttilöitä, aina päivien mukaan. Hanukaan kuuluvassa Hanukia-kynttelikössä on yhdeksän kynttiläpaikkaa, mutta yhdeksäs kynttilä on niin sanottu sytytyskynttilä (hepreaksi shamash), jolla sytytetään aina toiset kynttilät. Yksi sytytyskynttilän tarkoituksista on olla sytytettynä “varakynttilänä”, jos alkuperäinen sytytetty kynttilä sattuisi sammumaan. Kynttilät laitetaan usein ikkunalaudalle palamaan, jonka jälkeen syödään ja joissakin juutalaisissa perheissä avataan lahjoja. 

Hanuka-musiikkiakin löytyy jonkin verran. Se vertautuu omasta mielestäni joululaulujen runsauteen ja samalla muiden juhlapyhien musiikin puutteeseen. (Tai kuinka monta pääsiäishittiä muistat kuulleesi, jos Via Dolorosaa ei lasketa?)

Lapsena saimme myös koulusta pieniä hyrriä (sevivon hepreaksi ja dreidel jiddishiksi) ja piirsimme myös niitä kuvaamataidon tunnilla. Hyrrän neljää sivua koristavat eri heprealaiset kirjaimet, joiden on tarkoitus muodostaa seuraavat lauseet: Nes Gadol Haja Sham (suuri ihme tapahtui siellä), tai sitten Nes Gadol Haja Po (suuri ihme tapahtui täällä – jos satut olemaan siellä missä tapahtui.)

Mutta tärkeintä pyhän symbolisen viestin lisäksi on ruoka. Josta pääsemmekin isoäitini resepteihin!

Kuvassa on bobeni viisi lähes identtistä Hanuka-latkes (lettuja) reseptiä. Tyypilliseen isoäiti kokkaa -tapaan kaikki on valmista ja hyvää, kun se “näyttää ja/tai tuntuu” siltä, eli usein reseptejä seurataan näennäisesti.

Itse seurasin ohjetta, jonka löydät alta.

5dl maitoa (käytin kauramaitoa)
Puolikas hiivapala (käytin kuivahiivaa)
0,5 dl sokeria
100g sulatettua (vähän jäähtynyttä) voita
2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
N. 4 tl kardemummaa (mitä enemmän, sitä enemmän!)
5-6 dl vehnäjauhoa
1 dl rusinoita (lisäsin taikinaan viimeiseksi

Lämmitä maito, ja yhdistä se sokeriin ja hiivaan. Laita voi sulamaan. Lisää sekaan kananmunat ja kuivat ainekset. Lisää lopuksi voi ja rusinat. Anna seistä hetki (15-20min). Paista rasvaisessa pannussa suhteellisen matalalla lämmöllä rauhassa. 

Hanuka-perinteeseen kuuluu myös munkkien syöminen (valitse mikä tahansa munkkiresepti internetistä). Tärkeintä kuitenkin on, että juhlaa vietetään valon ja öljyn äärellä!