Ikku­na­pai­kal­la

Vieraskynä

Maailma muuttuu, minä en?

Muutama viikko sitten, lounaalta palatessamme, kysyin kolleegaltani, onko hänellä matkasuunnitelmia kesäksi? Oli, hän oli menossa käymään kotona Sveitsissä. Minimoidakseen hiilijalanjälkensä, hän on suunnitellut tekevänsä matkan laivalla ja junalla. Kolmen tunnin lennon sijaan matka kestää kaksi päivää.

Suunnitelma on mennä Helsingistä junalla Turkuun, sieltä laivalla Tukholmaan, Tukholmasta junalla Kööpenhaminaan ja sieltä junalla Baseliin. Matka on aikataulutettu tarkoin lounaita ja myöhäisiä illallisia myöten, jotta ylimääräistä odottelua ei kertyisi.

Suunnitelma kuulosti mielestäni järjettömältä.

Tai kuulosti kunnes sisäistin, että kolmen tunnin lennosta aiheutuu 0,26 tonnia hiilidioksidipäästöjä. Määrä vastaa vuoden lihansyöntiä. En tiedä mihin sitä voisi verrata, jotta asiasta saisi paremman käsityksen, mutta se on paljon. Lennon skippaaminen säästää siis huomattavasti luontoa. (Kuten myös kasvissyönti).

Kahden päivän matka laivalla ja junalla kuulostaa silti raskaalta ja tulee kalliimmaksi kuin lentäminen. Itse olisin valinnut lennon silmänräpäyksessä. Miksi? Koska tuntuu, että kahden viikon lomapäivistä neljän käyttäminen matkaan on hukkaan heitettyä aikaa. Tekeekö lentomatkan valitseminen minusta itsekkään? Ehkä, mutta aika on arvokasta, eikä menetettyä aikaa saa takaisin.

Mutta ei saa menetettyä ympäristöäkään.

Ja miksi matkaaminen tuntuu “hukkaan heitetyltä” ajalta? Sehän voi olla mielenkiintoinen, jännittävä ja inspiroiva. Helsinki-Basel matkankin varrella on monta mielenkiintoista kaupunkia. No, hankalan oloisen siitä tekee se, että määränpäähän koitetaan päästä mahdollisimman nopeasti. Kolleegani ei ole menossa reppureissulle, vaan kotiin näkemään läheisiään ja viettämään aikaa perheensä kanssa. Jotta matka olisi nautinnollinen, pitäisi sitä varten varata lisäpäiviä, joita voisi viettää matkan varrella olevissa kaupungeissa.

Olen kuitenkin vastuussa maailmasta, jossa elän, joten onko nyt todellakin niin, että “ei se määräänpää vaan se matka?”

Onhan se niin. Ja tällä hetkellä tuntuu, että olen saapunut elämäni matkalla siihen pisteeseen, että minun on tarkasteltava arvojani uudelleen. Mikä on minulle tärkeää? Ja mikä on tärkeää ympäristölleni? Ehkä elintärkeää? Luonnolle, ihmisille, eläimille, kaikelle elolliselle.

Huomaan olevani urautunut ajatusmallieni kanssa. Välillä tuntuu, ettei aivokapasiteetti riitä kaiken hälyn keskellä omien ajatusten tutkimiseen ja analysointiin, jotta pystyisin uudelleen arvioimaan omia toimintamallejani ja tapojani. Keskustelua on tärkeää pitää yllä, että kaltaiseni tajuavat muuttua.

En ole ekspertti ilmastonmuutos asioissa, tietoni on perustasoa. Uskon, että näemme paraikaa, mitä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa ympäristölle. En tiedä voimmeko estää muutosta, mutta tiedän, että voin itse tehdä jotain asian eteen. Olisi kauheaa, jos jälkipolvet eivät pääsisi nauttimaan tästä luonnosta, josta itse olemme nauttineet.

Maailman laajuisesti vaakakupissa painaa kuitenkin aina se, miten yksilöt arvoittavat oman aikansa ja mihin tahtovat sen käyttää.

Vieraskynä: Tuukka Koivisto

More to read

Kaikki irti syysmasennuksesta

Kirsikka Simberg

Syksy on ihanaa ja joskus hieman masentavaa aikaa. Seitsemän vinkkiä astetta antoisampaan melankoliaan.

Porrastreeni

Katri Mutikainen

Videolla hauska ja tehokas porrastreeni.

Pieni Tokio-opas

Mia Frilander

Pieni opas Tokion kauppoihin, baareihin, ravintoloihin ja museoihin.

Musla hopeinen hiuskoru

Hopeiset

Kirsikka Simberg

Hopeiset suosikit nyt!