Mate­ri­aa­li­va­lin­noil­la kohti ekolo­gi­sem­paa vaate­kaap­pia

Vieraskynä: Mikaela Lindfors

Ympäristöystävällisiä materiaaleja ei ole olemassakaan, parempia valintoja onneksi on.

Materiaalit ovat usein avainasemassa, mitä tulee muutokseen kohti kestävämpää vaateteollisuutta. Valmistuttaja päättää, mitä materiaalia käyttää tuotteissaan, mutta ostotilanteessa päätäntävalta siirtyy meille kuluttajille.

Materiaalivalinnat vaikuttavat vaatteen ympäristölliseen kuormittavuuteen paitsi elinkaaren alkupäässä raaka-aineiden tuotanto- ja prosessointivaiheessa, mutta myös myöhemmin käytössä ja kierrätettäessä. Pullonkauloja on paljon, eikä kuluttaja voi millään ottaa huomioon niitä kaikkia.

Hankalaa ekologisen vaatekaapin kokoamisesta tekee erityisesti se, että absoluuttisesti hyviä tai huonoja vaihtoehtoja on mahdotonta löytää.

Vesisyöppö puuvilla sekä mikromuovien levittäjät polyesteri ja akryyli

Muutama vuosi sitten puuvilla ja polyesteri kattoivat jo noin 85 % kaikesta kuitutuotannosta, ja suurin osa kaikkien kuitujen tuotantoon käytetystä maapinta-alasta käytettiin juurikin puuvillan kasvattamiseen. Kuitutuotanto ei valitettavasti vielä nykyäänkään ole vähenemään päin, vaikka esimerkiksi puuvillaa pidetään yhtenä ympäristöä rasittavimmista kuiduista sen kasvatukseen vaadittavan keinokastelun määrän, keinolannoituksen ja torjunta-aineiden myrkyllisyyden takia.

Puuvillan kasvatuksessa käytettävät lannoitteet kattavat jopa 18 %, ja hyönteismyrkyt jopa 25 % koko maailman kulutuksesta. Vettä kuluu niin suuria määriä, että se verottaa usein jopa lähialueiden ruokatuotantoa, juomavesistä puhumattakaan.

Öljypohjaisten tekokuitujen, kuten polyesterin ja akryylin voidaan ajatella olevan lähestulkoon ikuisia. Niiden kuidut eivät juurikaan heikkene kierrätettäessä, joten niistä valmistettavat materiaalit pysyvät uudelleentuotannossa yhtä kestävinä kerta toisensa jälkeen. Muita ekologisia etuja tekokuiduilla ei kuidun kestävyyden lisäksi oikeastaan ole.

Polyesterin ja akryylin valmistukseen kuluu suuret määrät maaöljyä. Uusiutumattomien luonnonvarojen käytön ja öljyteollisuuden tukemisen lisäksi niiden ongelmiin lukeutuvat mikromuovien pääsy meriin sekä valmistusvaiheessa että konepesun yhteydessä. Lisäksi tuotannosta aiheutuu ympäristölle vaarallisia aineita, jotka ovat käsittelemättöminä haitallisia sekä vesistöille että ilmanlaadulle

Väliinputoajat villa ja pellava

Villa ja pellava: omat suosikkini, kuten varmasti monien muidenkin. Käytössä molemmat ovat pitkäikäisiä ja kestäviä eivätkä vaadi turhan usein pesua.

Pellavakuidut ovat luontaisesti antibakteerisia, ja villa pysyy pitkiäkin aikoja raikkaana pelkästään tuulettamalla tai pakastamalla. Ne myös tuntuvat ihanilta päällä, ja esimerkiksi puuvillaan verrattuna pellavan päästöt ovat noin puolet pienemmät. eikä sen viljely vaadi läheskään yhtä paljon vettä tai torjunta-aineita.

Hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta on villalla ja pellavallakin omat ongelmansa, jotka sijoittuvat suurilta osin elinkaaren alkupäähän – tuotantoon.

Villan kohdalla ympäristö kuormittuu yhtä lailla kuin lihantuotannossakin. Lampaiden kasvattaminen köyhdyttää biodiversiteettia, aiheuttaa metaanipäästöjä ja vaatii lisäksi runsaita määriä vettä, energiaa ja torjunta-aineita. Villakuitujen puhdistaminen myös edellyttää paljon kuumaa vettä, joka pahimmillaan päätyy vesistöihin riittämättömästi puhdistettuna.

Pellava taas ei varsinaisesti vaatisi torjunta-aineita tai lannoitteita kasvaakseen, mutta usein niitä kuitenkin käytetään paremman sadon aikaansaamiseksi. Pellavakuidut voidaan erotella puisista kasvinosista liottamalla niitä puroissa tai joissa, mistä aiheutuu mineraalien irrotessa vesistöjen saastumista. Vaihtoehtoisesti erottelu kyllä onnistuu myös maaperän kosteuden avulla liottamalla tai kemikaaleilla, joista ensimmäinen olisi ympäristön kannalta kestävämpi tapa.

Mitä tilalle?

Tavallista villaa parempi vaihtoehto on kemikaalivapaampi luomuvilla tai kierrätetty villa eli useimmiten tuotannon ylijäämästä valmistettu villa. Näitäkin parempi olisi kuitenkin valmis käytetty villavaate, joka voi säilyä oikeanlaisella huollolla hyvänä vuosikausia. Myös pellavaa saa luomuna, mutta varteenotettavana vaihtoehtona sille pidetään ominaisuuksiltaan samankaltaista hamppua.

Hampusta olisi monien puuvilla- ja tekokuituvaatteiden korvaajaksi. Se kasvaa nopeasti, sen pitkät kuidut parantavat sen uudelleenkäyttömahdollisuuksia ja tarvittavien torjunta-aineiden määrä on vähäinen. Sitä viljelemällä voidaan jopa parantaa maaperän laatua, ja se viihtyy kylmemmissäkin ilmastoissa.

Lyocell eli toiselta nimeltään tencel taas on viskoosin tavoin selluloostasta tuotettu, joskin viskoosia vahvempi ja ympäristöystävällisempi muuntokuitu. Lyocell valmistetaan yleensä eukalyptuksesta. Se on biologisesti hajoavaa, kuitu on itsessään jo hyvin puhdas, eikä sitä tarvitse vaalentaa myrkyllisillä valkaisuaineilla. Näin myös sen värjääminen on ympäristölle vähemmän kuormittavaa.

Lyocellin valmistaminen muistakin puulajeista on mahdollista, mutta eukalyptuksen etuna on sen hyvä uusiutuvuus eli nopea kasvu. Vaikka muilta osin lyocellin tuottaminen kuluttaa vain vähän resursseja, kuluu tuotantoon suhteellisen paljon energiaa.

Silloinkin kun tekokuitu tuntuu väistämättömältä valinnalta, kuten esimerkiksi uima-asuissa ja toisinaan teknisissä urheiluvaatteissa, on mahdollisuus valita fiksummin ja suosia kierrätettyä. Akryylia ei mieluiten koskaan.

Tällä hetkellä kokonaisekologisesti katsottuna vastuullista vaatetta ei ole vielä saatavilla, tai ainakin sellaiset ovat hyvin harvassa. Luomu on aina parempi, mieluummin biohajoava kuin uusiutumattomasta maaöljystä valmistettu. Kierrätetystä materiaalista tuotettu on jo paremman puolella, ja valmis käytetty vaate lähes aina ekologisempi kuin uusi.

Onneksemme myös päättävät tahot ovat heränneet vaateteollisuuden ongelmiin. Viime vuonna tehdyn linjauksen mukaan vuoteen 2025 mennessä kaikilta Euroopan Unionin jäsenmailta edellytetään syntyvän vaatejätteen lajittelua ja sen ohjaamista uudelleenkäyttöön.

Vaikka vaateteollisuus ei ainakaan vielä pysty tarjoamaan meille ympäristön kannalta oikeasti kestäviä ratkaisuja, pystymme onneksi parempiin valintoihin itsekin.

Mikaela Lindfors on vaatetuotannon ekologiseen vastuullisuuteen perehtynyt designalan toimistotyöläinen, joka on ehdottomasti värikkäiden röyhelöiden ystävä, mutta syttyy myös klassikoista. Hän pukeutuu mieluiten johonkin käytettynä ostettuun, pellavaan tai muhkean ja villaiseen. Mikaelan elämää voit seurata Instagramissa: @mikaelaxandra.

More to read

Nara Hotel

Mia Frilander

Yksi Japanin monista helmistä: vuonna 1909 rakennettu Nara Hotel, jossa myös Albert Einstein on yöpynyt.

Bibimbap

Enni Koistinen

Tulinen, täyttävä ja himoittava Bibimbap.

Uutta keramiikkaa

Kirsikka Simberg

Keramiikka-aarteita Lokalista ja Vihreän Holvin sunnuntaimarkkinoilta.

Kesämuistio

Kirsikka Simberg

Kesä 2017 – be gone! Tervetuloa syksy, suosikki sesonkini.