En ollut koskaan tavannut ranskalaista Océania, mutta päätin lähettää hänelle viestin, kun huomasin hänen etsivän Facebook-ryhmässä seuraa roadtripille Uuden-Seelannin eteläsaarelle. Menimme kahville ja muutamaa viikkoa myöhemmin olin vuokraamassa pakua hänen ja kolmannen uuden reissukaverin, portugalilaisen Marian kanssa. Paku ristittiin Beniksi, ja matka voi alkaa.

Mikä sai minut lähtemään lähes kuukauden mittaiselle matkalle tuntemattomien kanssa?

Varmasti jonkinlainen nyt tai ei koskaan -fiilis. Asuin Melbournessa ja olin jo kauan pohtinut Uuteen-Seelantiin matkustamista, mutta omilla kavereilla ei tuntunut olevan siihen hyvää saumaa ja Uusi-Seelanti on kallis kohde yksin matkaavalle.

Tämän takia tartuin Océanin tarjoukseen – miksi lykätä jotain, mitä on halunnut tehdä pidemmän aikaa, vain siksi, ettei tuttua matkaseuraa löydy? 

Olen aikaisemminkin ollut jos jonkinmoisessa reissussa vaihtuvalla kokoonpanolla, joten kahden ennestään tuntemattoman kanssa tien päälle lähteminen ei jännittänyt. Vaatii varmasti tietynlaista avointa luonnetta lähteä kolmeksi viikoksi reissuun tuntemattomien kanssa, etenkin kun asutte kolmistaan pakussa ja olette yhdessä 24/7. Kukaan turhan niuho tuskin lähtee tällaiselle matkalle, joten olin lähtökohtaisesti aika varma siitä, että matkakumppanini olisivat tarpeeksi rentoja (tai sekopäisiä). 

Vaikka meitä kolmea tyttöä yhdisti ulkomailla asuminen, emme muuten jakaneet kovin montaa mielenkiinnon kohdetta. Tästä huolimatta mimmeistä tuli loistavia matkakumppaneita!

Mielestäni jokaiselle tekisi hyvää joskus reissata yksin sekä myös tuntemattomien kanssa.

Maailmankuva voi avartua, kun yhtäkkiä viettääkin aikaa ihmisten kanssa, joilla saattaa olla täysin päinvastaiset mielenkiinnon kohteet, haaveet ja harrastukset. Pitäisi ehkä luoda jonkinlainen Uber tai Airbnb reissukavereiden löytämiseen?

En usko että kenenkään tarvitsee olla ekstrovertti sosialisoidakseen vieraiden kanssa, mutta jos kaipaa paljon henkilökohtaista tilaa ja aikaa, aloittaisin ehkä vähän lyhyemmästä matkasta. Itse huomasin, että vaikka voisin lähteä uudestaan matkalle uusien tuttavuuksien kanssa, tekisin ehkä jatkossa näin pitkät reissut mieluiten entuudesta tuttujen kavereiden kanssa tai osittain yksin. Mutta tulipahan kokeiltua!

Opin myös reissusta, miten kivaa on kokeilla normielämästä erilaista päivärytmiä. Koska  Uudessa-Seelannissa pakussa ei lukemisen lisäksi ollut paljoa tekemistä ja ulkona oli iltaisin pimeää ja kylmää, alkoi luonnostaan nukuttaa aikaisin. Noudatimme siis granny life -elämäntyyliä: aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Tätä aion tuoda myös arkeen.

JOMO (joy of missing out) on uusi FOMO (fear of missing out)!

Miksi välittää muiden asenteista ja menemisistä, jos sinua itseäsi oikeasti kiinnostaa sillä hetkellä vain ristipistot ja pihan petuniapenkit?

Tyttöjen kanssa laitamme toisillemme satunnaisesti viestiä edelleen, Maria tosin on erittäin huono vastaamaan. Vaikka meistä ei tullut BFF, se on ihan okei. Elämässä voi olla nuoruuden kesäkavereiden lisäksi myös hetkellisiä aikuisiän reissukavereita.

Innostuitko Uudesta-Seelannista? Niin mekin! Kirsikka kävi siellä pari vuotta sitten ja hänen ainoa matkavinkkinsä on tämä: menkää! Matkasta voit lukea täältä.