Kirjoitin viime huhtikuussa Garance Dorén Doré -alustan Instagram-sivustolle lainelautailun ilmastovaikutuksista. Siitä, kuinka kansainvälisen ilmastopaneelin tutkimuksen mukaan ilmastokriisin edessä oli toimittava. Meidän on kaikkien toimittava. Se sai ajattelemaan, kuinka vaikeaa muutos voi olla. Tarjolla on mahdollisten lasten ja lastenlasten tulevaisuus sillä ehdolla, että luovumme paljosta. Mitä se tarkoittaa konkreettisesti?

Päätin tehdä omassa elämässäni muutoksia, pieniä ja suuria. Puoli vuotta elämää ympäristön puolella on opettanut, ettei kyse olekaan luopumisesta, vaan uudesta alusta. Ehkä jopa paluusta vanhaan? Hieman hitaammasta, laadukkaammasta elämästä.

Tässä viisi asiaa, joista päästin irti ja viisi asiaa, jotka vuorostani sain.

Muoviset kahvikupit

En enää ota muovista kertakäyttömukia. Koskaan, ellei ei ole ihan pakko. En myöskään konkkaa mukanani sellaista kaunista kestomukia. Ostin kyllä sellaisen, mutta se painaa aika paljon, enkä muista koskaan pestä sitä. Sen sijaan juon kahvini paikan päällä. Tilaan, istun alas ja juon paikallani. En juokse samaan aikaan bussiin, piilota kahvia takkini alle tai huomaa aamun ensimmäisessä palaverissa, kuinka se on läikkynyt rinnalle. Vietän aikaa ja nautin. Muovi jää, mutta tilalle saan hetkiä, ihan omia hetkiä. On ihanaa, kun kahvi on kuumaa!

Sähkö

Voin heti kättelyssä myöntää, etten todellakaan asu missään sähköttömässä mökissä. (Ystäväni kyllä asuvat – siitä joskus toiste.) Vaihdoin vain ekosertifioituun sähköön! Ekonergian tunnistaa kivasta, vihreästä logosta. Vaihtaminen oli todella vaivatonta, enkä tunne sähkön laadussa eroa, tietenkään. Koti on yhtä lämmin kuin ennenkin, mutta nyt lohet pääsevät vapaasti uimaan kutupaikoilleen ja sähkö tulee uusiutuvista lähteistä. Oikeastaan tässä kohtaa en tainnut luopua yhtään mistään? Ympäristölle annoin paljon.

Nopeaakin nopeammat muotivaatteet

En enää osta niitä. Tai siis en osta niitä harkitsematta ja haipeissa. Ostan, jos tarvitsen jotain. Se, mitä tarvitsen joskus, on alusvaatteet. Ostan niitä ruotsalaisista ketjuista luomupuuvilla-merkein varustettuina. Kestävän muodin kanssa työskentelevän ystäväni mukaan sillä ei ole merkitystä, koska suuret monikansalliset yritykset väärentävät luomu-merkintöjä. Mutta! Baby steps! Kestävä elämä on matka. 

Seuraan ruotsalaisen Signe Siemsenin esimerkkiä ja sallin itselleni 3-4 nopeaa muotiasiaa vuodessa. Se saa riittää. Tänä vuonna olen ostanut talvitakin, paksun trendikkään pannan, niitä kirottuja alushousuja ja kaverin muotimerkiltä hupparin. Liikkeeseen jätin monta asiaa, tilalle sain uuden harrastuksen – kirpputorit. 

Maitotuotteet

Olen ollut lähes koko elämäni kasvissyöjä, mutta vuoden alusta vaihdoin pitkälti vegaaniseen ruokavalioon. Näkemiin juustolautaset, turkkilainen jogurtti ja joulupöydän smetana. Tervetuloa palmuöljy, kookosöljy ja oudot koostumukset? Ei! Tai oikeastaan, joo. Ensimmäiset vegaanijuustoiset kokeilut päättyivät kakomiseen, kun ihana suolaisuus ja rasva vaihtui makeaan kookosmaidon aromiin. Pienellä tutkimustyöllä on kuitenkin ajan kanssa löytynyt ihania vaihtoehtoja kaurakerman, erilaisten levitteiden ja kasvipohjaisten juustokimpaleiden joukosta. Perjantaisipsut ovat saaneet rinnalleen herkullisen kauradipin ja vegaaniseen juustoonkin tottuu, lupaan. Kuka maitoa edes kaipaisi? Kaurajuoma kahvissa on ihan helkutin hyvää. 

Lentomatkustaminen

Lopetin lentämisen. Ihan Sitran suosituksesta, sillä lentämisestä luopuminen on asia, jolla yksilö voi selkeästi vaikuttaa ilmastokriisin etenemiseen. Se on teko, jolla todella on vaikutus. Luovuin lennoista, mutta sain matkustamisen. Hitaan, huomioivan tavan liikkua paikasta toiseen niin, että mielikin ehtii mukaan. 

Kesän lopuksi matkustin junalla Lounais-Ranskaan, ensi viikolla seilaan kohti Kööpenhaminaa ja kevättalvella käväisen Tukholmassa. Junalla liikkuminen on paitsi ympäristöystävällistä ja kestävää, myös ketterää! En enää stressaa lentokentillä liian painavien laukkujen kanssa, vaan luen kirjaa ja matka etenee kuin itsestään. Luovuin lentomaileista, mutta sain maisemat ja aikaa matkata huolettomammin. Sainko vapauden?

Vaikka onhan niitä. Asioita, joista luopuminen harmittaa. En ehkä enää koskaan pääse Australiaan. Kaukana asuvat ystävät, vanhat kotikonnut ja maailmanluokan aallot painavat joskus mieltä. Toisaalta, Pietarista pääsee junalla Pekingiin ja Pekingistä helposti eteenpäin! 

Luovuin paljosta, koska on pakko. Uuden tilan keskellä huomaan, että sain elämän, joka sallii enemmän. Aikaa suunnitella, unelmoida ja nähdä maisemia. Juoda kahvia, joka on kuumaa. Se on aika ihanaa.

LUE MYÖS:

Sitran 100 fiksua arjen tekoa kestävämpään tulevaisuuteen