Yhdistelen kotonani vapaasti erilaisia tyylejä ja sisustukseni on vuosien keräilyn ja kirppistelyn lopputulos. Olen aina ollut vähän sellainen keräilijäluonne, ja teini-ikäisestä saakka kolunnut kirpputoreja. Välillä se on aiheuttanut ahdistustakin, kun kotini on täyttynyt krääsällä. Viimeisten kuukausien aikana olen konmarittanut lähes kaikki tavarani ja vienyt ison osan kierrätykseen. Projekti on vielä vähäsen kesken, mutta helpotus on ollut jo suuri. Asiat on helpompi pitää järjestyksessä ja nauttia harkiten valituista esineistä, kun niitä ei pursuile joka paikassa liikaa.

Saan silti suurta nautintoa siitä, että ympärilläni on kauniita asioita. Parasta on, kun kauneus kohtaa käytännöllisyyden. Ennen saatoin helposti ostaa kaikkea kivan näköistä, miettimättä onko minulla jo jotakin vastaavaa, tai onko tuote mukava käyttää ja laadukasta materiaalia. Nykyään ennen uutta hankintaa vaadin itseltäni perustelun siitä, miten tavara tulee käyttöön jokapäiväisessä elämässäni.

Keraaminen sitruspuristin, puuvispilä ja säilytyskorit ovat esimerkkejä mielestäni kauniista käyttöesineistä.

Kotonani on paljon kierrätettyä. Osan olen saanut perintönä ja osan löytänyt kirppiksiltä tai vintageliikkeistä. Muutama huonekalu, kuten antiikkisohva, ovat isoisoisäni valmistamia. Olen kuullut tarinoita siitä, miten hän on veistellyt huonekaluja yksiössään Kalliossa.

Kolmion muotoinen puuhylly on käsityötä Etsystä ja sieltä on löytynyt myös siinä lepäävä cruelty-free ketun pääkallo. Hyllylle olen keräillyt myös nättejä kristalleja. En oikeastaan usko niiden parantaviin vaikutuksiin, vaikka ostoshetkellä olenkin vähän toivonut niiden olevan totta. Ainakin ne näyttävät kivalta.

Kotini on jatkuvasti muuttuva, sillä tykkään järjestellä asioita uudelleen. Olen löytänyt ilon ennen inhoamastani siivoamisesta ja järjestelystä, sillä tuntuu että siinä saa aina samalla siivottua omaa pääkoppaakin. Välillä annan kuitenkin astioiden odottaa huomiseen ja se on ihan hyvä.

Olen kolmannen sukupolven helsinkiläinen, mutta haaveilen jonain päivänä asuvani metsän keskellä talossa, jossa olisi oma piha ja puulattiat. Viihdyn kotonani kuitenkin tosi hyvin, ja se sopii tämän hetkiseen elämääni. Täällä on minulle ja Helmi -kissalle sopivasti tilaa ja seiniin piirtyy kaunis ilta-aurinko.

Oona on Muslan työharjoittelija ja esittelee tyyliään lisää myös omassa blogissaan: täällä.