Arkikielessä KonMari-menetelmän soveltamisesta, eli konmarituksesta, on tullut lähestulkoon pois heittämisen synonyymi. Esimerkiksi vaatekaapin konmaritus mielletään usein armottomaksi raivaamiseksi, jossa kaikki ”ihan kiva” saa kyytiä – pahimmillaan jätesäkkeihin ja siitä kaatopaikalle. Marie Kondoa on jopa kritisoitu karsimishysterian lietsomisesta. 

Tämä on harmi, sillä Kondolla on paljon muutakin annettavaa kuin täydellinen tapa viikata sukkia. 

Tärkeintä KonMari-menetelmässä ei ole tavarasta luopumisen opettelu. Oleellista on omien tarpeiden ja arvojen pohtiminen. Tämä voi syvimmillään vaikuttaa koko tapaamme elää ja kuluttaa. 

Omassa elämässäni olen aina pyrkinyt pitämään omistamani tavaramäärän pienenä, sillä helposti hallittava koti ja järjestyksen luominen rauhoittaa muuten levotonta sieluani. En siis tarttunut KonMari-kirjoihin varsinaisesti apua etsiäkseni, vaan lähestyin niitä ennemminkin mielenkiinnosta. 

Ahmin Siivouksen elämänmullistava taika ja Iloa säkenoivä järjestys -teokset alta aikayksikön. Kondon tapa puhua järjestyksen luomisesta, iloa tuottavien tavaroiden valitsemisesta ja merkityksettömistä tavaroista luopumisesta sai minut ensi sivuista lähtien pohtimaan elämäni merkityksellisyyttä vaatekaappiani laajemmin.

Mihin haluan aikani ja energiani käyttää? Kenen seurassa ja kenen en? Kuinka paljon tarvitsen rahaa? Minkälaisten asioiden vuoksi ahdistun? Voisiko noista asioista ja tilanteista luopua? 

Kondo rohkaisee pohtimaan kriittisesti sitä, minkälaisilla tavaroilla haluamme elämämme täyttää ja kuinka paljon tavaraa ja omaisuutta ylipäätään tarvitsemme. Tätä kautta päädymme kysymykseen siitä, mihin haluamme aikamme käyttää ja kuinka paljon haluamme sitä käyttää esimerkiksi rahan ansaitsemiseen. Tarkoittaahan tavara yleensä rahaa ja raha aikaa. 

Syvällisen ja kokonaisvaltaisen pohdinnan tuloksena oma intuitio vahvistuu ja päätöksen teko helpottuu. Opimme tekemään hankintoja, joista haluamme huolehtia ja joita haluamme pitää elämässämme mahdollisimman pitkään.  

Parhaimmillaan Kondon kirjat voivat inspiroida lähtemään tutkimusmatkalle omiin tarpeisiin ja omaan arvomaailmaan. Tämä on yksi tärkeimmistä askelista kohti kestävää kulutusta, ja sitä kautta myös kohti elämää maapallon ja ilmaston resurssit huomioiden. Mielestäni Marie Kondo onkin saanut aikaan äärettömän tärkeän dominoefektin. Kirjoista Netflixin Marie Kondo Kodit järjestykseen -sarjaan hän saa yhä useammat pohtimaan, kuinka paljon tavaraa he tarvitsevat. 

Konmaritettavaa minulta itseltäni ei löytynyt tavaran muodossa, mutta ajattelumalleissani oli vielä luopumisen varaa. Kirjojen lukemisesta on nyt noin kaksi vuotta, mutta menetelmän opit ovat vielä tuoreessa muistissa ja sovellan niitä päivittäin elämääni – enemmän tai vähemmän tiedostaen. 

Olen esimerkiksi karsinut elämästäni turhaa Instagramin selaamista. Scrollaamisesta oli tullut minulle automaattinen tapa – jotain, mitä tein aamusta iltaan. Se ei tuottanut minulle iloa vaan huomasin ahdistuvani muiden ihmisten jatkuvasta seuraamisesta. Se sai minut alituisesti kyseenalaistamaan omia valintojani elämässä ja omaa tapaani elää. Tunsin stressiä asioista joita en tee tai omista. Kun pysähdyin analysoimaan Instagramin käyttöäni tajusin, että itse asiassa olen juuri nyt tyytyväinen elämääni tällaisenaan, enkä tarvitse enempää. 

Aika elämänmullistava ajatus parista siivouskirjasta. 

Maria Manninen on Arkive Ateliér -vaatteidenhuoltosaitin perustaja. Saitilta löydät nyt esimerkiksi ihanan denim-oppaan! Tiesitkö, että demin hyötyy päivittäisestä harjauksesta?

Miksi vaatteiden huolto on uusi luksus? Lue Mian juttu Arkive Ateliérista.
Arkive Ateliér on myös vaatteiden huoltopalvelu ja verkkokauppa. Kirsikan kokemuksia näistä löydät täältä.