Olin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa omalla turistimatkalla isäni synnyinmaassa Tunisiassa. Olen kyllä ollut Tunisiassa lukuisia kertoja aiemminkin, mutta en koskaan täysin omilla ehdoillani. Siitä johtuen minulla aina ollut maata kohtaan jonkinlainen viha–rakkaus suhde, sillä toisaalta en ole ikinä täysin ymmärtänyt sitä kulttuuria, ja toisaalta olen kokenut palavaa halua olla osa sitä. Tällä kertaa kuitenkin sain mennä minne halusin, tehdä mitä halusin ja muodostaa itse mielipiteeni siitä, millainen minun Tunisiani on.  Matkustimme viikoksi Tunisian pääkaupunkiin Tunisiin, joka sijaitsee Afrikan pohjoiskärjessä, välimeren rannalla.

Tunisialainen ruoka on mielestäni maailman parasta. Siinä sekoittuu jännittävällä tavalla ranskalainen–, italialainen– ja  arabikeittiö. Maailman terveellisintä se ei ehkä ole, mutta ruoka on Tunisialaisille todella tärkeä päivittäinen nautinnon ja ilon aihe. Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, joka tuo perheet ja ystävät yhteen. Välillä lounaat vierähtävät parin tunnin pituisiksi illallisesta nyt puhumattakaan.

Ravintoloita on paljon erilaisia. On perus katukeittiöitä, joista saa Fricasseen (uppopaistettu taikinapallo, jossa sisällä erilaisia tulisia salaatteja, kananmunaa ja tonnikalaa) mukaan muutamassa minuutissa, modernimpia ravintoloita smoothieineen ja perinteitä kunnioittavia, tunnelmallisia ruokapaikkoja. Kaikkea löytyy, kun vaan uskaltaa kokeilla. Alkoholia myytiin havaintojeni mukaan ravintoloissa, muttei katukeittiöissä.

Tunisiassa syödään perinteisesti couscousia. Mutta ei mitään ällöä kuskussalaattia, vaan couscous höyrystyy kaksiosaisessa kattilan yläosassa samalla, kun tomaattinen kastike, jossa on yleensä lihaa, kasviksia, papuja ja paljon mausteita, keittyy alaosassa.  Couscousia ei keitetä, vaan höyryttämisen jälkeen tomaattikastike imeytetään siihen.

Muita mainitsemisenarvoisia ruokia on lukemattomia. Makarouna, on italialaisen spagettiannoksen versio, jota valehtelematta voisi syödä kilotolkulla eikä tule edes paha mieli. Parasta ovat ehkä kuitenkin tuoreet grillatut merenelävät, jotka yleensä tarjoillaan ranskalaisten, tulisen salaatin (salata mechiwiya), harissan ja patongin kera. Monia ruokia, kuten shakshoukaa syödään sormin leivän avulla.  Patonki on läsnä joka aterialla ja se maistuu taivaalliselta. Katuruoan aatelia ovat täytetyt patongin, joita myös sandwicheiksi kutsutaan.

Tunisiassa ei saa Pepsiä, mutta fear not! Erilaisia limuvaihtoehtoja löytyy lukuisia. Mun oma lemppari on Boga Lime, joka maistuu sokerivedelle. En siis normaalisti juo lähes ollenkaan limua, mutta matkalla se maistuu uskomattoman hyvälle.

Fun fact: en ole koskaan Tunisialla ollessani tullut kipeäksi ruosta (jos ylensyöntiä ei lasketa).

On vielä paaaljon paikkoja jossa en ole itse päässyt käymään. Esimerkiksi Tataouinessa ’Ksar ouled sultanissa’, joka tunnetaan Star Wars -elokuvista jonkun niiden tyyppien (en ikinä muista kenen, se on too confusing) kotina. Myös Kelibia on kuulemma upea.

Tällä kertaa majailimme Sidi Bou Saidissa, joka voisi olla kuin suoraan Mamma Mia -leffan lavasteista. Just sellainen paikka, jonka joka ikinen kulma on instagrammaamisen arvoinen.

Kävimme myös Medinassa eli vanhassa kaupungissa, jossa on ihan oma tunnelmansa ja vanha kunnon basaarimeininki. Siellä on myös kilometrejä pitkä kirppis, josta sai edullisesti Levi’stä, Addua ja muuta relevanttia vaatetta. Aitoudesta tosin ei ole takuuta.

Biitsilläkin käytiin vaikka oli vasta huhtikuu.

Dinaari on tällä hetkellä tosi heikko, joten kaikki on suomalaisen näkökulmasta puoli-ilmaista. Käytiin sellaisessa putiikissa kuin Super Sook, jossa oli paikallisten nuorten taiteilijoiden ja vaatesuunnittelijoiden tekemiä juttuja. Taideskene on vielä vähän ujoa, mutta pinnan alla kuplii.

Koska varasimme matkat niin ajoissa, neljä kuukautta ennen lähtöä, saimme varattua edullisesti (72€) myös yhden yön viiden tähden hotellissa La Badirassa Hammametissa. En ole ikinä aikaisemmin ollut sellaisessa hotellissa.Tuntui kuin olisin James Bond -elokuvassa. Siellä oli myös ihana uimaosasto ja hammam -sauna, jossa viihdyttiin monta tuntia. Hotellin ravintolasta sai huuuuullun hyvää tiramisua ja aamiaisbuffet oli mieletön.

Ilmapiiri oli koko matkan ajan tosi rento. Ei mitenkään uhkaava tai pelottava. Ihmiset olivat ystävällisiä, eikä kukaan edes pahemmin yrittänyt kusettaa (kerran yksi taksikuski yritti saada maksamaan lisähintaa pienestä matkalaukusta).

Poliiseja on aina ollut Tunisiassa kaduilla vartioimassa, mutta nyt niitä näkyi mielestäni vähemmän kuin esimerkiksi vuosi sitten. Kauppakeskukseen mentäessä piti mennä metallinpaljastimen läpi, mutta muuten sai mennä ja tulla miten halusi.

Tunisiassa tuoksuu/haisee aina tupakka. Siellä saa tupakoida missä vain, milloin vain ja kaikki myös tupakoivat. Aluksi iski kauhea himo ja imppasin savua keuhkoihin hurmioituneena, mutta loppumatkasta alkoi jo ällöttää. En oikein tiedä miten ällötyksen tulevaisuudessa välttäisi… Pitäisi ehkä ainakin ravintoloissa kysyä erikseen onko tupakoimatonta tilaa (vaikka tuskin se paljon auttaisi, koska sitä savua on oikeasti tosi paljon).

Musiikki on tosi tärkeä osa kulttuuria ja jengi saattaa kaduilla tai ravintoloissa yhtäkkiä alkaa laulamaan, tanssimaan ja taputtamaan. Se on ihanaa! Kaikkialla on sikana levykauppoja jotka myy (poltettuja) c-kasetteja ja cd levyjä. Ikinä ei tosin voi olla ihan varma mitä on ostamassa.

Kulkukissoja on kauheasti joka paikassa ja minun teki mieli pelastaa ne kaikki.

Tunisiin ei mene suoria lentoja Suomesta ollenkaan, mutta välilaskuvaihtoehtoja on paljon.

Detur tarjoaa talvisesonkina pakettimatkoja turistikaupunkeihin Sousseen ja Hammamettiin.

Tunisian sisällä on edullista ja helppoa ottaa taksi joka paikkaan. Keltaisia takseja on aina saatavilla ja liikenne on sen verran kaoottista, ettei ainakaan ekalla kerralla kannata mennä vuokra-autolla sekoilemaan joukkoon. Myös muihin kaupunkeihin pääsee helposti ja edullisesti Louage -taxeilla.

Tunisiassa puhutaan tietenkin arabiaa, mutta lähes kaikki osaavat myös ranskaa ja nuoriso puhuu englantia. Ihmiset ovat pääosin mukavia ja avuliaita.

–

Tekstit ja kuvat:Dora Dalila Cheffi
Dora on Musla-friend ja vapaa taiteilija, jonka töitä ja elämää voit seurata instagramissa ja osoitteessa www.doradalila.com.

Kolme syytä kiinnostua: nämä Doran valmistamat upeat möykkyvaasit, ryijyt ja over all swagger. 

Doran Täydellinen lapsi -dokumentti esitetään Andorrassa tiistaina 15.5.2018 klo 20:30. Go see it!